Niitot ja ruoppaukset

Vesikasvillisuuden poistaminen on yleisesti käytetty menetelmä vesistön kunnostamisessa. Yleensä puhutaan kaislikon niitosta, vaikka kyseessä on oikeasti ruovikoiden niitto. Järviruoko on rantojemme yleisin ja runsaskasvuisin heinä. Kaisla on huomattavasti harvinaisempi sarakasvi.

Paras ajankohta niitoille on loppukesä, heinä-elokuussa, jolloin kasvillisuus on rehevimmillään ja se häiritsee vähiten mm. lintujen pesintää. Yksi niittokerta ei riitä, vaan työ on toistettava useamman kerran kesässä tai perättäisinä vuosina. Talvella jään päältä niittäminen on helpointa, mutta ei yhtä tehokasta kuin kesäaikainen niitto.

Niitto kannattaa suunnitella huolellisesti

Kaikkea kasvillisuutta ei kannata poistaa. Kasvillisuus on merkittävä pesimä- ja suojapaikka vesilinnuille, kaloille ja hyönteisille. Kasvillisuus pidättää myös tehokkaasti pintavalumia ja ojien ravinne- ja kiintoainekuormitusta. Kasvillisuus suojaa rantaa tuulelta ja eroosiolta. Tiheä kasvillisuus toisaalta estää veden virtauksia ja vaihtuvuutta ja kiihdyttää rannan umpeenkasvua. Tiheän ruovikon poisto saattaa antaa tilaa kellus- tai uposlehtisille kasvillisuudelle kuten esimerkiksi ulpukalle, vidoille tai ärviöille.

Niittojäte talteen ja luvat kuntoon

Kaikki niittojäte on aina kerättävä talteen. Oman rannan voi niittää viikatteella ja haravalla, mutta laajemmat niitot vaativat aina ilmoituksen tai luvan.  Koneellisesta vesikasvien niitosta tai poistosta tulee ilmoittaa 30 vrk:ta ennen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus) ja vesialueen omistajalle.  Laajaan vesikasvien niittoon saatetaan tarvita aluehallintoviraston lupa.

Pien-Saimaalla ruovikon niittoa ovat toteuttaneet yksittäiset maanomistajat ja osakaskunnat sekä Läntisen Pien-Saimaan kalastusalue kalaston hoito hankkeiden yhteydessä vuosina 2015-2020. Osakaskunnat ovat osallistuneet hankkeiden niittoihin talkootyöllä.

Läntisellä Pien-Saimaalla ruovikoiden niittoja on tehty hoitokalastushankkeiden yhteydessä mm. Jokilahdessa, Lavikanlahden salmissa, Syväpohjanlahdella, Ukonrannanlahdella sekä Maaveden Karhunpäässä, Työsaaressa, Mankaselällä ja Kolinlahdella.

Ruoppaukset

Ruoppaamalla poistetaan massoja järven pohjasta. Ruoppauksia tehdään yleensä virkistyskäytön eli uima- tai venerannan parantamiseksi. Vesistön kunnostusmenetelmänä sitä käytetään matalien tai umpeenkasvaneiden salmien avaamista ja vedenvirtauksen ja vaihtuvuuden lisäämiseksi. Ruoppaus on melkein aina luvanvaraista.

Ruoppaus aiheuttaa veden samentumista ja ravinteiden vapautumista pohjasedimentistä. Ruoppausmassoja ei saa läjittää vesi- tai maa-alueelle ilman lupaa. Läjityspaikan pitää olla riittävän kaukana vesistöstä, jotta massat eivät tulvan tai sateen vuoksi valu takaisin järveen. Vähäisestäkin ruoppaustyöstä tulee tehdä ilmoitus paikalliselle ELY-keskukselle. Asiasta kannattaa myös tiedottaa naapureita, osakaskuntaa sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisia. Yli 500 m³ ruoppaukset vaativat aina Aluehallintoviraston luvan. Ruoppaukset tulee aina ajoittaa virkistyskauden ulkopuolelle syyskuun puolivälistä toukokuun alkuun.

Pien-Saimaalla ruoppauksia ei toistaiseksi olekäytetty vesistön kunnostukseen. Mataloituneiden tai umpeenkasvaneiden salmien ruoppaukset saattaisivat lisätä veden virtausta ja vaihtuvuutta lahdenpohjukoissa.

Lisätietoa ja ohjeita niitoista ja ruoppauksista löytyy ympäristöhallinnon sivuilta.

Niittoraportit

Niittosuunnitelma 2016
Niittosuunnitelma 2018
Pien-Saimaa niitot 2016-2018 raportti

Muu materiaali

Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiön opas vesikasvien- ja rannanhoitoon